Teologiset periaatteet
Lähetysseuran tarkoituksena on osallistua Suomen evankelisluterilaisen kirkon kansainvälisenä toimijana kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen maailmassa julistamalla evankeliumia niiden keskuudessa, jotka eivät ole kristittyjä, ja toteuttamalla lähimmäisenrakkautta.
Lähetysseura palvelee lähetystyössä kirkkoamme, sen seurakuntia ja ulkomaisia kirkkoja osana Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa.
Sääntöjensä mukaisesti Lähetysseura pitäytyy Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustukseen, kirkkojärjestykseen ja kirkon tekemiin linjauksiin. Suomen Lähetysseura on myös ekumeeninen toimija ja sitoutunut ekumeenisiin periaatteisiin.
Teologisesti Lähetysseuran toiminta perustuu ajatukseen Jumalan missiosta, joka nousee uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Jumala on ilmoittanut olevansa rakkaus, ja hänen olemuksensa on itsensä lahjoittaminen. Jumala lahjoittaa sen, mitä hän itse on sekä kaiken, mitä hänellä on: sekä rakkautensa että hyvät tekonsa. Hänen rakkautensa toteutuu kolmen persoonan toimintana: Jumala luojana antaa meille koko luomakunnan, Kristus itsensä ja hyvät tekonsa sekä Pyhä Henki kaikki lahjansa.
Lähetysseuran näkemys lähetystyöstä
Teologinen tiivistelmä pohjautuu voimassa olevaan teologiseen asiakirjaan Elämään ja oikeudenmukaisuuteen – Suomen Lähetysseuran toiminnan teologinen perusta ja yhteistyön periaatteet. Voit ladata koko asiakirjan alla olevasta linkistä.
Isä, poika ja Pyhä Henki toimivat maailmassa
Jumala on hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala. Hän on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän, eikä häntä voi ihmisen mieli ja kieli täysin käsittää. Hän on läsnä luomassaan maailmassa ja
samalla täysin erilainen kuin se. Jumala ei hylkää sitä, minkä on luonut: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer 29:11)
Jumalan hyvyys ja rakkaus maailmaa kohtaan on tullut todeksi Jeesuksessa. ”Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan
saa ikuisen elämän.” (Joh 3:16). Jeesus oli ihminen ja Jumalan Poika, joka eli, kuoli ja nousi kuolleista. Tämän varassa kristityt ja kirkko elävät. Hänen ansiostaan ihmisen ja Jumalan välillä on rauha ja sovinto. Herramme on voittanut kuoleman ja pahan vallan. Hän antaa meille ikuisen
elämän. ”Ja jos Kristusta ei herätetty, on meidän julistuksemme yhtä tyhjän kanssa samoin kuin teidän uskonne.” (1 Kor 15:14)
Jeesuksen elämä, opetukset ja teot ovat esimerkki siitä, mitä kristittynä eläminen tarkoittaa. Ylösnousemususkon lisäksi se on toimintaa oikeudenmukaisuuden puolesta. ”Herran Henki
on ylläni: Hän asetti minut kuninkaaksi, lähetti minut julistamaan ilosanoma köyhille, lupaamaan vangeille armahduksen ja sokeille näkökyvyn. Hän lähetti minut päästämään alistetut vapauteen ja julistamaan Herran juhlavuotta.” (Luuk 4:18-19)
Pyhä Henki on ollut mukana jo maailman luomisessa. Isän rinnalla hän ylläpitää luomakuntaa ja sen elämää. Hän antaa Kristuksen seuraajille uuden ja jatkuvasti uudistuvan elämän Jumalan lapsina. Pyhä Henki synnyttää katumuksen, parannuksen ja muutoksen. Hän on uudistumisen, rauhan ja sovinnon Henki, Puolustaja ja Lohduttaja. ”Kaikki ne, joita Jumalan Henki ohjaa, ovat Jumalan lapsia.” (Room 8:14)
Lähetystyö
Kirkon lähetystyö perustuu Pyhän Kolminaisuuden toimintaan maailmassa. Maailmanlaaja kirkko ja paikallisseurakunnat osallistuvat tähän Jumalan työhön. Seurakunta on yhteisö, jossa kristitty voi kasvaa uskossa ja Jeesuksen seuraamisessa. Kristittyjen tehtävä on todistaa Jeesuksesta. Siinä heitä kantaa ja opettaa Pyhä Henki. Jumala antaa uskon lahjaksi ja vahvistaa sitä Raamatun sanan sekä kasteen ja ehtoollisen kautta. Tuemme kumppanikirkkoja heidän toteuttaessaan lähetystehtävää. Jumala toimii myös kirkon ulkopuolella. Kirkkojen toimintaa tulee arvioida myös kriittisesti, sillä synnin vaikutus ulottuu ihmisen toiminnan lisäksi myös rakenteisiin, käytäntöihin ja
asenteisiin.
Kristuksen seuraaminen on kristityn elämän tehtävä, lahja ja ilo. Kutsumme ihmisiä suostumaan sovintoon Jumalan kanssa ja seuraamaan Kristusta. Jumalan rakkaus vetää ihmisiä puoleensa, ja kristittyjen sanojen ja tekojen tulee heijastaa Jumalan rakkautta. Näin evankeliumi tulee todeksi ja rohkaisee ihmisiä seuraamaan Kristusta. Meillä on ilo pitää esillä tätä hyvää sanomaa. Kunnioitamme ihmisen oikeutta vastata kutsuun myöntävästi tai kieltävästi. ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Uskokaa ilosanoma ja muuttakaa elämänne suunta!” (Mk 1:15)
Kirkolla on alusta alkaen ollut yhteiskunnallinen ja sosiaalieettinen tehtävä toimia heikkojen, kärsivien, köyhien, sorrettujen ja alistettujen rinnalla. Kristittyjen tehtävä on lisäksi muistuttaa
valtaapitäviä ja toinen toistaan siitä, että he ovat vastuussa Jumalalle valinnoistaan ja vallankäytöstään. Tässä seuraamme Jeesuksen antamaa esimerkkiä. ”Te annoitte minulle vaatteet,
kun olin alaston. Te huolehditte minusta, kun olin sairas. Te tulitte katsomaan minua, kun olin vankilassa.” (Matt 25: 35-36)
Oikeudenmukaisuus
Ihminen on Jumalan rakkauden kohde, hänen kuvansa ja työtoverinsa. Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo, johon ihmisoikeudet perustuvat. Ihmisarvo syntyy siitä, että Jumala on luonut jokaisen ihmisen ja Jeesus on kuollut jokaisen puolesta. Ihmisarvo on loukkaamaton ja yhtäläinen kaikille. Kokonaisvaltainen lähetystyö perustuu Jumalan hyvään luomistyöhön. Ihmisessä kietoutuvat yhteen erottamattomasti fyysinen, psyykkinen, emotionaalinen, sosiaalinen, seksuaalinen, hengellinen ja biologinen ulottuvuus.
Jumalan tahto maailmaa kohtaan on hyvä mutta ihmisellä on taipumus käyttää saamaansa valtaa epäoikeudenmukaisesti. Monet tekijät, kuten vauraus, maantiede, koulutuksen ja tiedon epäsuhta, sosiaalinen status, sukupuoli, etnisyys, vammaisuus ja ikä synnyttävät valtakeskuksia ja marginaaleja. Kirkon on tunnistettava marginaaleissa syntyvä teologia, joka kasvaa köyhyyden, kärsimyksen ja väkivallan konteksteista. Valtaan viehtyneiden länsimaisten kirkkojen on tunnustettava myös lähetyskumppanuuteen liittyvä kolonialismin taakka ja valtasuhteet sekä purettava niitä. ”Hän tyhjensi itsensä täysin ja omaksui orjan osan, tuli ihmisen kaltaiseksi ja otti ihmisen muodon. Hän alensi itse itsensä ja oli kuuliainen kuolemaansa asti, ristinkuolemaan.” (Fil 2:7-8)
Pelastus on luvattu koko luomakunnalle, ei vain ihmiselle: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa ilosanomaa kaikille luoduille.” (Mark 16:15). Omalla tavallaan luomakunta julistaa
pelastuksen sanomaa. Herran ääni sanoi: “Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita.
Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.” (1.Kun.19:11-13)
Maailmamme on ajautunut ympäristökriisiin. Se on paitsi maailmankuvan, elämäntavan ja ihmiskäsityksen kriisi, myös hengellinen kriisi. Meidän tulee ymmärtää, että luomakunta ja ihminen
ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja riippuvaisia toisistaan. Luomakunta on ihmisen elinehto. Se on arvokas riippumatta siitä, mitä se voi ihmiselle tuottaa. Hallinnan, vahingoittamisen ja luonnonvarojen ylikäytön sijaan ihmisen tulee pitää huolta luomakunnasta, edistää sen hyvinvointia ja yhdessä sen kanssa ylistää Jumalaa. Ihminen on luotu luotujen joukossa. Hänen on
käytettävä luontoa varoen ja kohtuudella.
Lähetystyöhön kuuluu vuoropuhelu toisten katsomusperinteiden kanssa. Tämä on tärkeää moniuskontoisissa ympäristöissä. Pidämme kiinni Kristuksen ainutlaatuisuudesta samalla kun
näemme kolmiyhteisen Jumalan työn muissa uskonnoissa. Olemme avoimia ja vastaanottavaisia sille hyvälle ja viisaalle, mitä muissa uskonnoissa, katsomuksissa ja kulttuureissa on. ”Hän ei näet ole kaukana kenestäkään. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” (Apt 17:27-28)
