Maailman tasa-arvokehitys on liian hidasta, ja saavutettuja oikeuksia sekä tasa-arvon rakenteita heikennetään. YK:n tuoreimman arvion mukaan yksikään sukupuolten tasa-arvoa koskevan kestävän kehityksen tavoitteista ei etene aikataulussa kohti vuotta 2030. Nykyvauhdilla sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen veisi 171 vuotta.
Tasa-arvon takapakki näkyy suoraan naisten ja tyttöjen turvallisuudessa ja toimeentulossa. Nykykehityksen jatkuessa 351 miljoonaa naista ja tyttöä elää äärimmäisessä köyhyydessä vuonna 2030, ja jopa 1,1 miljardia voi olla vailla riittävää ruokaturvaa. Lähes joka kolmas nainen on elämänsä aikana kokenut parisuhde- tai seksuaalista väkivaltaa. Kyse ei siis ole vain tavoitteiden saavuttamatta jäämisestä, vaan miljoonien ihmisten oikeuksista, turvallisuudesta ja mahdollisuuksista päättää omasta elämästään.
Kyse ei kuitenkaan ole vain liian hitaasta edistyksestä. Taustalla on järjestelmällinen ja maailmanlaajuinen vastareaktio tasa-arvopyrkimyksiin, ”gender backlash”. YK:n vuonna 2026 toteuttamassa selvityksessä joka kolmas kansallinen tasa-arvomekanismi ilmoitti asemansa heikentyneen kahden edellisen vuoden aikana. Noin joka neljännen toimintabudjettia oli leikattu, ja lähes joka kymmenes oli menettänyt määräysvaltansa omaan budjettiinsa. Tasa-arvon rakenteita ei siis vain laiminlyödä, vaan osassa maita niitä myös tietoisesti heikennetään.
Suomessakaan tasa-arvon etenemistä ei voida pitää itsestään selvänä. Lainsäädännölliset ja institutionaaliset rakenteet ovat edelleen vahvoja, mutta luottamus tasa-arvokehityksen jatkumiseen on heikentynyt. Seksuaalinen häirintä on yleistä, naisten ja miesten palkkaero säilyy ja kansainväliset valvontaelimet ovat huomauttaneet Suomelle muun muassa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sukupuolittuneesta vihapuheesta. Suomessa ei ole nähtävissä tasa-arvorakenteiden järjestelmällistä purkamista, mutta tasa-arvon etenemisen pysähtymisen ja vastareaktion merkit on otettava vakavasti. Siksi tarvitaan poliittisten päätösten ja julkisten leikkausten sukupuolivaikutusten arviointia.
Uskonto voi haastaa tai puolustaa oikeuksia
Sukupuolten tasa-arvoon kohdistuva maailmanlaajuinen vastareaktio ylittää valtioiden ja poliittisten liikkeiden rajat. Se kyseenalaistaa saavutettuja oikeuksia, kaventaa kansalaisyhteiskunnan tilaa ja käyttää välineinään disinformaatiota ja vihapuhetta. ACT-allianssin raportti ”Not in the Name of Faith: Fundamentalism, Democratic Setbacks, and Attacks on Gender Justice” osoittaa Argentiinan, Brasilian, Kolumbian ja Perun esimerkkien kautta, kuinka uskonnollista retoriikkaa, moraalista paniikkia, digitaalista disinformaatiota ja painostusta käytetään oikeuttamaan poissulkemista, kaventamaan demokratiaa ja heikentämään oikeuksia.
Uskonnolliset toimijat voivat olla tässä kehityksessä joko oikeuksien rajoittamisen perustelijoita tai ihmisarvon puolustajia. Ratkaiseva kysymys ei ole se, vedotaanko uskonnolliseen kieleen, vaan mitä ja kenen hyvää sillä edistetään. Suomessa arkkipiispa Tapio Luoma on muistuttanut, että kristilliseen arvopohjaiseen ihmiskäsitykseen vetoamista tulee arvioida sen käytännöllisten seurausten perusteella.
Lainsäädäntö, rahoitus ja poliittinen tahto ovat tasa-arvon tärkeä perusta, mutta ne eivät yksin riitä. Sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen vaikuttavat myös yhteiskuntien normit ja kertomukset: käsitykset johtajuudesta, perheestä, hoivasta, vallasta ja ihmisarvosta. Juuri tässä uskonnollisilla yhteisöillä on merkittävä rooli.
Noin 80 prosenttia maailman ihmisistä kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön tai perinteeseen. Uskonnolliset toimijat vaikuttavat arvoihin, asenteisiin ja käyttäytymiseen tavalla, johon harva muu instituutio pystyy. Ne ylläpitävät kouluja, terveyspalveluja ja yhteisöjä, toimivat kriisien keskellä ja nauttivat luottamusta paikallistasolla. Samalla uskonnollisia tulkintoja voidaan käyttää sekä syrjinnän oikeuttamiseen että ihmisoikeuksien edistämiseen. Siksi uskontoa ei pitäisi nähdä sukupuolten tasa-arvon vastakohtana eikä myöskään automaattisena ratkaisuna tasa-arvon etenemiseen. Olennaista on tunnistaa ja vahvistaa niitä uskonnollisia toimijoita, jotka rakentavat ihmisarvoa, oikeudenmukaisuutta ja naisten ja vähemmistöjen oikeuksia omissa yhteisöissään.
Tasa-arvon edistäminen vaatii kumppanuuksia, joissa myös uskonnolliset toimijat ovat mukana. Tällainen yhteistyö edellyttää hallituksilta, kansainvälisiltä järjestöiltä ja muilta toimijoilta nykyistä parempaa uskontolukutaitoa: kykyä tunnistaa uskontoyhteisöjen sisäinen moninaisuus, vallankäyttö ja muutosta edistävät toimijat. Uskonnollisissa yhteisöissä käydään jatkuvaa keskustelua oikeuksista, vallasta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta. Jos niitä tarkastellaan yhtenäisenä massana, mahdolliset tasa-arvokumppanit jäävät tunnistamatta ja yhteistyön mahdollisuudet käyttämättä.
Yhtä tärkeää on luoda tilaa uskontojen väliselle ja uskontojen sisäiselle vuoropuhelulle. Syrjiviä normeja ei murreta ulkoa annetuin käskyin. Muutos on kestävämpää silloin, kun yhteisöt itse osallistuvat keskusteluun omista perinteistään, teksteistään ja käytännöistään sekä etsivät niiden pohjalta ihmisarvoa vahvistavia tulkintoja.
Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on tasa-arvoa ohjattu teologiasta ja keskustelusta kohti käytäntöä mm. Ovet auki kaikille -suunnitelman kautta. Suunnitelma tarjoaa seurakunnille välineitä tunnistaa syrjiviä rakenteita ja arvioida tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Myös kirkon Turvallinen seurakunta -linjauksesta löytyy ohjeita tukemaan tasa-arvon tavoitteita ja jokaisen oikeutta fyysiseen, henkiseen, hengelliseen, sosiaaliseen, emotionaaliseen ja seksuaaliseen turvallisuuteen. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon ennen kuin periaatteista tulee käytäntöjä.
Kun vuotta 2030 kohti on enää muutama vuosi, sukupuolten tasa-arvon vauhdittaminen edellyttää uudenlaista realismia. Tarvitsemme edelleen lainsäädäntöä, rahoitusta ja poliittista tahtoa. Mutta tarvitsemme myös kykyä vaikuttaa niihin normeihin ja kertomuksiin, jotka muovaavat ihmisten arkea. Siksi uskontolukutaito, dialogi ja yhteistyö uskonnollisten toimijoiden kanssa eivät ole tasa-arvotyön sivukysymyksiä. Ne ovat osa ratkaisua.
Teksti: Pauliina Parhiala, toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseura
Tausta-aineistoa
- Tasa-arvobarometri 2024
- CEDAW-komitean suositukset Suomelle
- UN Women ja UN DESA: Gender Snapshot 2026
- UN Women: Women’s Rights in Review 30 Years After Beijing
- UN DESA: Sustainable Development Goals Report 2026
- Not in the Name of Faith – ACT Alliance
- Side by Side: Connecting Sacred Dialogue and Responses in Promoting Gender Equality and Human Rights
- Yhdessä voimme vahvistaa ihmisarvoista elämää | Turun ja Suomen Arkkipiispa
- Ovet-auki-kaikille-Toiminnallinen-tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuussuunnitelma-kirkolle-ja-seurakunnille-151.pdf
- Turvallinen seurakunta – EVL Plus
- Suomen Lähetysseuran sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden linjaus: Linjaukset – Suomen Lähetysseura
